Aina ei osaa katsoa lähelle selvästi

Jokin aika sitten liitin blogitekstiin tämän kuvan:  tuo perän kääntäminen oli irtojuosutuksessa meille

WP_20141221_001 ajoittainen ongelma. Eetu jäi jumiin nurkkiin, enkä oikein tahtonut liian suurella paineellakaan sitä mennä sieltä ajamaan. Toisaalta olin säkittänyt sitä niin paljon, että pakovietiltään se ei enää reagoinut pehmeään ajamiseen. Se oli lukossa. Ja minä aika kädetön, kun en tahtonut käyttää kovaa negatiivista painetta.

Tänään Suvin (Tmi Pure Heart) oli tarkoitus ratsuttaa Eetua, alkaa hioa sen laukkaa, mutta pelto ja sille auratut tiet olivat surkeassa kunnossa. Olin myös kertonut kuvan tilanteesta Suville. Palasimme huonoilta pohjilta tallille, ja Suvi kokeili työstää Eetua maastakäsin.

Ensimmäisellä kerralla vaadittiin aika paljon painetta saada Eetu nurkasta. Sitten sen sieltä pois ottamaa askelta-paria kehuttiin paljon ja ILOLLA ❤ Eetun piti vaan tajuta, että se tahdotaan sieltä nurkasta pois – eteenpäin. Se oli lukossa, jumissa siellä, eikä tiennyt, mitä siltä odotetaan. Loppujen lopuksi pikku pyyntö alkoi riittää. Ja kun Eetu tajusi että sen tarvitsee vaan ottaa pari askelta, niin kehutaan… iloisella äänellä ja hyvätahtoisella energialla. Paine poistetaan heti ja kokonaan, koska sen tämä herkkä hevonen vaati. Se alkoi kulkea, juosta ympyrällä, eikä enää niinkään jumiutunut nurkkiin.

Minulla oli ollut hieman liikaa painetta Eetun maastakäsittelyssä ja irtojuoksutuksessa. En ollut sitä itse nähnyt, kuinka herkkä tämä hevonen onkaan, ja miten eritavoin se reagoi paineeseen.  Edellisen hevosen kun tunsin kuin omat taskuni, ja se heitti pukin kun koki saavansa liikaa painetta. Eetu menee lukkoon liiasta paineesta, vähän kun murjottaisi ja jumiutuu, ei tiedä mitä tekisi.

Pienellä oivalluksella voi päästä suuren askeleen eteenpäin ❤ Koskaan ei voi oppia liikaa, ja aina pitää olla avoin etsimään apua! Omilta hevostaidoiltaan pitää uskaltaa olla niin avoin, että etsii ratkaisua silloin kun asiat eivät etene.

Lähelle ei välttämättä osaa katsoa selvästi, ja pienistä,  mutta niin tärkeistä asioista on kyse!

Kun asiaa on avattu, sen avulla voi saada suuria askeleita eteenpäin, tosin on muistettava ja maltettava edetä pienin askelin. Hevosesta kun on kyse, ei ihminen voi koskaan olla riitävän nöyrä ja avoin oppimiselle ja uudelle näkökulmalle. 

Olen ihan suunnattoman kiitollinen niistä avautumisista, mitä tämän päivän ehkä lyhyiden, mutta tärkeiden hetkien aikana koin. Jälkeenpäin näitä asioita miettiessäni vielä koin sellaisia ahaa ja ihaa-elämyksiä, jotka herkistivät ymmärtämään lisää ❤ ❤ ❤

Hevosen kipu

Palaan takaisin viisi vuotta taaksepäin v:n 2010 kevääseen. Kerron tarkemmin ensimmäisen blogitekstini ”Nyt vasta” taustoja.

Tämä on siis kertomusta yhden hevosen kivusta, miten se ilmeni, ja miten sitä ei ymmärretty pariinkaan kuukauteen, pidettiin huonona käytöksenä aluksi. Puutteellisena ihmisen kunnioituksena.

Maaliskuu 2010: Hevonen oli hierottu ja saatu hierojalta kehotus topata satula. Juuri sinä päivänä oli satulan toppaaja tulossa. Ajattelin, että ehdin nopeasti juoksuttaa hevosen. Omaan polveeni oli piikitetty kortisonia (nykyisin siinä on tekonivel), joten en ollut ratsastus kunnossakaan. Kentällä oli lunta n. 30cm ja tyttö poninsa kanssa siellä ratsastamassa, joten liinassa juoksutin.

Yht’äkkiä hevonen tulee ympyrältä kohti – päälle. Mulla ei ole raippaa, ainoastaan se liina, kenttä on lumisöherössä, ja kaadun kipeän polveni kanssa, komennan hevosta tietty. Pari pakenevaa hetkeä katselen korkealla pääni yläpuolella olevia etukavioita… Nousen ja otan hevoseni lyhyeen liinaan, pyydän ponitytöltä raipan ja lähdemme kentältä. Hevonen puhaltelee kiukkua sieraimistaan. Minun hyvin käyttäytyvä hevoseni… olen ihan ymmälläni…

Satulan toppaajakin on tullut. Satulaa sovitellessa heppa käyttäytyy. Jätän sen karsinaan. Ilmoitan tallinpitäjälle, että nyt tarvitsen apuja. Tallinpitäjä on ollut oman hevosensa kanssa Vepsän opissa, joten heti seuraavana päivänä työstetään naruriimun ja koulutusköyden kanssa. Hevoseni ei oikein ensi kerralla kunnioittanut tallinpitäjän omaa tilaa. Sain ohjeet, että tallinpitäjä työstää hevosta 2-3 kertaa, sitten minä astun mukaan. Ratsastaa voi, juoksuttaa ei.

Seuraavana päivänä hevonen on jo enemmän ”oma itsensä”. Aloin oppia näitä maastakäsittelyn saloja, ja sain samalla ”kunnioitusta” hevoseltani. Tähän siksi nuo lainausmerkit, että myöhemmin keväällä paljastui käytöksen takaa kipu. Muuten maastakäsittely opit ovat olleet oikein hyviä, ja käytän niitä jatkuvasti vieläkin.

Maaliskuun puolessa välissä myös ystäväni eläinkommunikoija  ja hevosshiatsun opiskelija oli tulossa hoitamaan hevostani. Sain kuitenkin soiton tallilta. Hevonen hikoilee epänormaalisti. Sillä oli dominoiva – liian dominoiva, useita vekkejä jo aikaansaanut tarhakaveri. Noin neljän – viiden kuivatusloimen vaihdon jälkeen hevoseni alkoi olla kuiva, ja jätimme sen karsinaan. Hoitoa ei voinut sinä päivänä tehdä, siirsimme aikaa. Erotin hevoseni uuteen tarhaan tästä tarhakaverista stressin vuoksi.

Ystävä tuli uudelleen, ja hoiti hevoseni. Toi myös riimuun liitettävän narun, joka lisäsi painetta turvan päällä, eli lisäsi sitä ”tottelevaisuutta” taluttaessa. Kertaakaan en ole käyttänyt. Jotenkin tunsin, että tästä ei nyt ole kyse…

Tähän väliin osui myös ”Rajojen asettaminen hevoselle”- kurssi, jossa myös huolestuneena keskustelimme hevoseni päälletulosta. Ennen sitä oli lännenratsastusta harrastava ystäväni työstänyt heppaani naruriimun ja köyden kanssa aika pienellä ympyrällä lännentyylin kiemuroin. Silloin mietimme, että nimenomaan alistumaan oli hevoseni joutunut. Nyt jälkeenpäin tiedän, että kipua oli  nuo pienet voltit ja kiemurat nostaneet pintaan ja siksi kun itse aloin juoksuttaa,  hevonen sanoi, että;  ”kuule, nyt sattuu jo liikaa !!!!! ”, omalla tavallaan, vihaisena, tuli sieltä ympyrältä melkein päälleni. Voi kun ne osaisi puhua..

Jotenkin minusta kuitenkin tuntui, että hevosella ei ollut hyvä olla. Ajoittain se oli mystisen ep ratsastaessa, silti ei kunnolla voitu osoittaa mistä. Toisaalta oikea takanen lähimaneesissa ratsastusta seuratessa huhtikuulla ajoittain näytti perässä raahaamisen merkkejä….

Otin yhteyttä hevosshiatsu hoitajaan, ja muutamankin shiatsu hoidon hevoselle. Myös kuolaimettomat suitset ostin häneltä, ihan mittatilaustyönä, ja hevonen toimi niillä hyvin  ❤

Samainen shiatsuhoitaja vuoli hevoseni paljasjalkaiseksi, ajattelin että sekin voisi auttaa. Ostin Easy boot Glovet maastokäyttöön.

Eläinlääkäri kävi tallilla ja katsoi hevoseni liikkumista.  Jalasta löytyi  liikaluu. Sitä sitten lääkitsin, mutta se ei ollut se todellinen vaiva, mikä hevostani nyt vaivasi. Liikaluun hoitaminen ei poistanut oireita.

Syötin  myös Cortaflexiä nivelravinnetta, sitä  oli  hieroja suositellut.

Toukokuun alussa kentällä  yhdellä  ratsastuskerralla mikään apu ei mennyt perille. Ei tavallista tavallisin ohjaote, ei pohje. Hevonen ei liikahtanutkaan. Sitten vaihdettiin ratsastajaa;  sama  juttu. Haettiin kumpparit; ei vaikutusta. Tyypillistä: kun ihminen ei saa hevosta liikkeelle, kovennetaan välineitä. Voi ei ja anteeksi. Onneksi sain ahaa-elämyksen: hevonen on kipeä! Talutin sen talliin.

Varasin  ajan klinikalle. Taivutuskokeet ja kinnerten sekä takapolvien röntgenit. Tulos: Otj pieni  alkava kinnerpatti. Kortisonipiikki. 10pv kipulääkekuuri. Pari  pv  karsinalepoa. Talutusta. Sitten käyntiliikutusta. Viikon kuluttua ravityöskentely tasaisella. Viikon  päästä siitä myös laukkaa. Näillä  ohjein klinikalta

Onneksemme pitkä laidunkesä alkoi. Paljon tilaa ja vapaata liikettä!

syksyllä syötin vielä nestemäsen nivelainekuurin: hyaluronia, msm ja glukosamiinia, paljon hyviä nivelaineita. Kinnerpatti parannuttuaankin näyttäytyi aina syksyn pakkasten alkaessa jäykkyytenä, syötin kuurin joka syystalvi.

20100608_25

Vahvasti olen sitä mieltä, että ottamani shiatsu hoidot auttoivat nopeassa ja hyvässä paranemisessa. Myös ehkä kengättömyys.

Kinnerpattihevosen pitää saada kunnon alkuverryttely, pitkät alkukäynnit ennen varsinaista treeniä. Kinnerpatti parannuttuaankin tiettyyn pisteeseen vaikuttaa usein myös lanneselkään. Lanneselkää kannattaa lämmittää  ennen liikutusta esim. Bot- selänlämmittimellä tai pitää ratsastaessa lanneselällä lämmintä.

Hevosen käytöksen takana on aina joko ihminen; sitä ei ole opetettu käyttäytymään hyvin, tai se on pelästynyt jotain asiaa ja yhdistänyt sen tiettyyn tilanteeseen. Sitä on voitu kohdella huonosti. Ei ole luonnostaan huonosti käyttäytyviä hevosia. Jos kiltti hevosesi muuttuu vihaiseksi, mieti, olisiko se kipeä! Minulla oli kyseessä ensimmäinen hevonen kolmas omistusvuosi. Kannattaa luottaa omaan intuitioon, myös kuunnella muita, kokeneempia, mutta aina sieltä ehkä ei tule sitä oikeaa vastausta, valitettavasti…

Hevoshierojan kanssa jälkeenpäin jutellessa hän kertoi, että juuri ympyrällä kipeät hevoset herkimmin tulevat päälle. Näyttävät kipunsa. Eli ympyrätyöskentely on sitä kivuliainta silloin kun niitä kipuja on. Siksikin hyvä lämmittely aivan kaikille hevosille ennen niitä pikku voltteja ei mitään turhaa ole laisinkaan….

Ihania hoitoja

993314_902350129797766_4793252951418385443_nEilinen iltapäivä – ilta meni poni ja hevos asiakkaita hoidellessa. 10408710_902350153131097_2068123601048567361_n Asikkaana oli issikka, new forest ja lv-ravureita sekä lv-ratsu.

Hoitojen tekeminen on niin totaalisesti mun juttuni ettei se tunnu työltä laisinkaan!

Joillekin hoito oli ensimmäinen laatuaan, jotkut oli aiemmin saanet kranio-hoitoa.

Kaikista eniten iloa tuotti se, että vaikka pari viimeistä hevosta oli todella kipeitä, ne rauhoittuivat aivan täysin, kun aloin hoitaa samoja kipeitä kehon osia kallon kautta. Pään kautta hoitaessa löysään aina riimun, että hoitaminen on meille molemmille miellyttävää.

Ensin molemmat hevoset oli sitä mieltä, että ”en pidä päätä paikoillaan”, mutta kun vaan jatkoin hoitoa, ne alkoivat nukkua 🙂 Tuli tosi hyvä mieli siitä, että hevosille jäi kranio-hoidosta hyvä vaikutelma ja muisto loppupeleissä.

Join Up!

Tänään juoksutin irtona uutta hevostani Eetua. Eetu tuli minulle marraskuun alusta, sitä ennen se oli viisi viikkoa koulutuksessa ravurista ratsuksi, ja kävin itsekin sen luona kerran viikossa opettelemassa uusia asiota sen kanssa.
Muutos ei tietenkään tapahdu noin nopeaan, mutta se oppi perusasioita kuten ohjatukea ja pohkeenväistöä, sekä laukka-askeleet sille helpompaan suuntaan. Luultavasti vuosi menee tasapainon ja uusien lihasten kehityksessä.
En laita juoksutusvyötä enkä vedä sitä raskaaseen muotoon sivuohjilla ennenkuin sillä on tasapainoa juosta kunnolla irtona rentona tahdissa ja hyvässä tasapainossa.

Ravi olikin Eetulle helpompaan suuntaan eli vasempaan jo mukavan tahdikasta ja rentoa. Oikeaan se vielä tasapanotti päällään, mutta ei mitenkään kaula pystyssä kuitenkaan. Tahti ja rentous näkyi tässäkin suunnassa. Hyvää kehitystä. Vaikeampaan suuntaan se tarvitsee vielä treeniä.

Irtona juoksemisen  jälkeen käytiin hieman läpi LH-juttuja. Eetu osaa kunnolla kävellä rinnallani; pysähtyy kun minäkin pysädyn, ja jatkaa kun lähden kävelemään.  Nyt koitin saada sitä väistämään takajaloillaan niin, että sen etujalat pysyvät paikoillaan kävellessäni hitaasti sivuaskelin hevosen  ympäri koulutusköysi niin löysällä, ettei siihen kohdistu painetta lainkaan. Hevosen on tarkoitus seurata minua astumalla takajaloilla ristiin ja pysymällä koko ajan pää minua kohti etujalat paikoillaan.  Aluksi Eetu mielsi tämän liinassa juoksemiseksi. Kun sain sen ymmärtämään, että on tarkoitus seistä paikoillaan, pyysin sitä puhumalla väistämään takapäätään ja kosketin lautaseen.  Sen jälkeen se tajusi jutun, ja kun sain pari  hienona väistöaskelta sieltä köyden päästä, kehuin sitä ja vapautin sen.

Riisuin pois jalkasuojat ja naruriimun.  Lähdin kävelemään kentän portille päin. Hevonen tulee mukaan.. !!! Join Up, voiko se olla mahdollista. Ei – se haistelee vesiämpäriä ja heinäkasaa. Heinäkasa vei voiton, ajattelin, mutta jatkoin kävelyä kentällä. Ja se tuli kuin tulikin seuraamaan minua aivan turpa käsivarteni vieressä. Kävelin ympyrää, vaihdoin suuntaa, pysähtelin ja hevonen pysähtyi kanssani.  Kerran se jäi kuopimaan, ja ajattelin että se alkaa piehtaroimaan. Eetu kuitekin katsoi minua, ja huomasin, että toinen etusuoja oli pudonnut maahan! Se ilmoitti siitä 🙂 Taas kävelimme, mutkittelimme,  pysähtelimme… Wau, en osannut odottaa tätä ihan vielä. Mikä mahtava ilon ja hyvän olon tunne ❤ Hevonen teki sen omasta tahdostaan pyytämättä!!!

”What a feeling
Being’s believing
I can have it all
Now I’m dancing for my life
Take your passion
And make it happen
Pictures come alive
You can dance right through your life…”

Tilanne vaati tietysti porkkanoita ja vein sille ne tarhaan laitettuani varusteet tallissa paikoilleen. Myös tavallisen riimun puin päähän. Eetu tuli vastaan ja ojensi päänsä! Ei enää luimukorvia ja pakoon kävelyä tarhassa… Mikä muutos! Meistä alkaa tulla ystäviä ❤

 

WP_20141125_028[1]

Miten te olette saaneet hevosen Join Up’iin?

Lannehalvaus

Tänään opintojen puitteissa hoidin hevosta, joka oli toipumassa lannehalvauksesta. Se oli elänyt pihatossa, ja muuttanut talliin, jossa on osapäivä tarhaus. Liikkumisen puute oli sairastuttanut sen.

Mieleen muistui hevosenomistajuuden alkukuukaudet. Olin ostanut ruokinnalle herkän hevosen, joka oli tottunut syömään Peacemakeria. Black Horsen auto kävi tallilla, ja minua suostuteltiin vaihtamaan Black Horsen kaurattomaan rehuun. Näin tehtiin. Sillä seurauksella, että hevoseni  selkään ja kylkiin nousi  valkuiaispatteja, se näytti aivan kun jotain rokkoa sairastavalta. Lanneselkä veti täysin jumiin.  Sen lihaksiin oli varastoitunut liikaa glykogeeniä, joka muuttui maitohapoksi.  Kaurattomien rehujen valkuaismäärissä oli eroa, ja se oli liikaa tälle hevoselle.

Rehu vaihdettiin takaisin vanhaan välittömästi. Toipuminen silti kesti muutamia viikkoja talutteluineen. Lihasten puolesta hevonen ei toipunut nopeasti, vaikka saikin oikeaa rehua.  Luin, että sterssikin altistaa lannehalvaukselle lisää, olihan se juuri vähän aikaa sitten vaihtanut omistajaa ja tallia. Taluttelin sitä maastakäsin aluksi, selkään linimenttiä ja hieman toivuttua hierottiin. Sitten kevyttä liikutusta pienin erin lisäten.  Noin kuukasi meni laukkaamatta vain käynti-ravi työskentelyssä.

Tallinpitäjä syytti satulaa, kun ei voinut rehumuutostakaan syyksi tunnustaa. Tuli vaihdettua rungoton satula rungolliseen tässä yhteydessä. Ratsuttaja oli tyytyväinen, olihan se helpompi ratsastaa… Kyseinen satula tosin osottautui jo noin vuoden kuluttua epäsopivaksi, vaikka sen tässä yhteydessä hevoshieroja olikin sovittanut. Varmaankin selkälihakset kehittyivät hurjaa tahtia, kun hevosta alettiin suunnitelmallisesti treenata, tosin ihan harrastusmielessä.  Epäsopivuus sai aikaan toistaan hurjempia laukkapukkeja, mutta se onkin jo ihan toinen juttu…

Nyt vasta…

Pari viikkoa sitten tein Kranio-hoitoja ratsastuskeskuksessa, jonne myin ensimmäisen hevoseni.

Sen kanssa opin ottamaan huomioon monia asioita; hankositeiden rispauman etujaloissa… Neljä vuotta sitten sairastetun kinnerpatin… Ruokinnallekin se oli aika herkkä.

Kun kinnerpatin oireet alkoivat, hevonen oli vaan ep. Se oli myös hieman vihainen – kivusta, tuli kerran päälleni juoksuttaessa. Silloin en tajunnut, että ympyrällä juoksu sattuu sitä. Tulipa otettua muutamia maastakäsittely tunteja ”vepsätyyliin”, jotta saatiin opetettua kunnioitusta lisää. Oppi oli hyvä saada, mutta voi kuinka väärään aikaan.

Kevät eteni, otin hevoselleni hevosShiatsu hoitoja, se vuoltiin paljasjalkaiseksi… nämä varmaan helpottivat sen oloa hiukan, mutta mikään ei todella auttanut. Klinikalla sitten todettiin pieni kinnerpatti.

Vaiva parani hyvin siihen pisteeseen kun se voi. Hyvä nivelravinne, bot-selänlämmitin ja -kinnersuoja… auttoivat. Kuitenkin joka syystalvi hevonen oli jäykkä. Lanneselkä jumissa.
Kinnerpatin hoitoon erityisesti säännöllinen liikunta auttaa. Ei liikaa lepoa, ei edes laidunlepoa, sekin koettiin.
Syystalvi oli vakituisten hierontojen aikaa. Varustellessa bot-selänlämmitin lanneselälle, pitkät alkulämmittelyt ja puomityöskentelyä. Takajaloille töitä.

Nyt kun olen opiskellut Kranio-Sakraali kurssin perusteiden kolmannen viikonlopun lokakuun puolessa välissä, osaan todella auttaa sitä. Hoitaessa tajusin, kuinka jumissa sen SI-nivelet ovat! Se ei edes voi varata painoa sen puoleiselle takajalalle, mitä hoidin. Myös lannenikamia voi hoitaa Kraniolla, ja  kintereitä. Hieman nesteytyneet jalatkin kuivuivat kraniohoidon tuloksena.

Parempi myöhään kun ei milloinkaan löytää sopiva hoitokeino. Vaikkei hevonen enää ole minun, säilyy kavionjälki sydämessä, se on sinne syvälle juurtunut seitsemän yhteisen vuoden aikana…  Käyn ystävää katsomassa ja hoitelen silloin tällöin 108

Ajoittain keväällä meno näytti normaalilta – ajoittain oli huonompaa, kinnerpatti löytyi toukokuussa 2010.