Hevosen kipu

Palaan takaisin viisi vuotta taaksepäin v:n 2010 kevääseen. Kerron tarkemmin ensimmäisen blogitekstini ”Nyt vasta” taustoja.

Tämä on siis kertomusta yhden hevosen kivusta, miten se ilmeni, ja miten sitä ei ymmärretty pariinkaan kuukauteen, pidettiin huonona käytöksenä aluksi. Puutteellisena ihmisen kunnioituksena.

Maaliskuu 2010: Hevonen oli hierottu ja saatu hierojalta kehotus topata satula. Juuri sinä päivänä oli satulan toppaaja tulossa. Ajattelin, että ehdin nopeasti juoksuttaa hevosen. Omaan polveeni oli piikitetty kortisonia (nykyisin siinä on tekonivel), joten en ollut ratsastus kunnossakaan. Kentällä oli lunta n. 30cm ja tyttö poninsa kanssa siellä ratsastamassa, joten liinassa juoksutin.

Yht’äkkiä hevonen tulee ympyrältä kohti – päälle. Mulla ei ole raippaa, ainoastaan se liina, kenttä on lumisöherössä, ja kaadun kipeän polveni kanssa, komennan hevosta tietty. Pari pakenevaa hetkeä katselen korkealla pääni yläpuolella olevia etukavioita… Nousen ja otan hevoseni lyhyeen liinaan, pyydän ponitytöltä raipan ja lähdemme kentältä. Hevonen puhaltelee kiukkua sieraimistaan. Minun hyvin käyttäytyvä hevoseni… olen ihan ymmälläni…

Satulan toppaajakin on tullut. Satulaa sovitellessa heppa käyttäytyy. Jätän sen karsinaan. Ilmoitan tallinpitäjälle, että nyt tarvitsen apuja. Tallinpitäjä on ollut oman hevosensa kanssa Vepsän opissa, joten heti seuraavana päivänä työstetään naruriimun ja koulutusköyden kanssa. Hevoseni ei oikein ensi kerralla kunnioittanut tallinpitäjän omaa tilaa. Sain ohjeet, että tallinpitäjä työstää hevosta 2-3 kertaa, sitten minä astun mukaan. Ratsastaa voi, juoksuttaa ei.

Seuraavana päivänä hevonen on jo enemmän ”oma itsensä”. Aloin oppia näitä maastakäsittelyn saloja, ja sain samalla ”kunnioitusta” hevoseltani. Tähän siksi nuo lainausmerkit, että myöhemmin keväällä paljastui käytöksen takaa kipu. Muuten maastakäsittely opit ovat olleet oikein hyviä, ja käytän niitä jatkuvasti vieläkin.

Maaliskuun puolessa välissä myös ystäväni eläinkommunikoija  ja hevosshiatsun opiskelija oli tulossa hoitamaan hevostani. Sain kuitenkin soiton tallilta. Hevonen hikoilee epänormaalisti. Sillä oli dominoiva – liian dominoiva, useita vekkejä jo aikaansaanut tarhakaveri. Noin neljän – viiden kuivatusloimen vaihdon jälkeen hevoseni alkoi olla kuiva, ja jätimme sen karsinaan. Hoitoa ei voinut sinä päivänä tehdä, siirsimme aikaa. Erotin hevoseni uuteen tarhaan tästä tarhakaverista stressin vuoksi.

Ystävä tuli uudelleen, ja hoiti hevoseni. Toi myös riimuun liitettävän narun, joka lisäsi painetta turvan päällä, eli lisäsi sitä ”tottelevaisuutta” taluttaessa. Kertaakaan en ole käyttänyt. Jotenkin tunsin, että tästä ei nyt ole kyse…

Tähän väliin osui myös ”Rajojen asettaminen hevoselle”- kurssi, jossa myös huolestuneena keskustelimme hevoseni päälletulosta. Ennen sitä oli lännenratsastusta harrastava ystäväni työstänyt heppaani naruriimun ja köyden kanssa aika pienellä ympyrällä lännentyylin kiemuroin. Silloin mietimme, että nimenomaan alistumaan oli hevoseni joutunut. Nyt jälkeenpäin tiedän, että kipua oli  nuo pienet voltit ja kiemurat nostaneet pintaan ja siksi kun itse aloin juoksuttaa,  hevonen sanoi, että;  ”kuule, nyt sattuu jo liikaa !!!!! ”, omalla tavallaan, vihaisena, tuli sieltä ympyrältä melkein päälleni. Voi kun ne osaisi puhua..

Jotenkin minusta kuitenkin tuntui, että hevosella ei ollut hyvä olla. Ajoittain se oli mystisen ep ratsastaessa, silti ei kunnolla voitu osoittaa mistä. Toisaalta oikea takanen lähimaneesissa ratsastusta seuratessa huhtikuulla ajoittain näytti perässä raahaamisen merkkejä….

Otin yhteyttä hevosshiatsu hoitajaan, ja muutamankin shiatsu hoidon hevoselle. Myös kuolaimettomat suitset ostin häneltä, ihan mittatilaustyönä, ja hevonen toimi niillä hyvin  ❤

Samainen shiatsuhoitaja vuoli hevoseni paljasjalkaiseksi, ajattelin että sekin voisi auttaa. Ostin Easy boot Glovet maastokäyttöön.

Eläinlääkäri kävi tallilla ja katsoi hevoseni liikkumista.  Jalasta löytyi  liikaluu. Sitä sitten lääkitsin, mutta se ei ollut se todellinen vaiva, mikä hevostani nyt vaivasi. Liikaluun hoitaminen ei poistanut oireita.

Syötin  myös Cortaflexiä nivelravinnetta, sitä  oli  hieroja suositellut.

Toukokuun alussa kentällä  yhdellä  ratsastuskerralla mikään apu ei mennyt perille. Ei tavallista tavallisin ohjaote, ei pohje. Hevonen ei liikahtanutkaan. Sitten vaihdettiin ratsastajaa;  sama  juttu. Haettiin kumpparit; ei vaikutusta. Tyypillistä: kun ihminen ei saa hevosta liikkeelle, kovennetaan välineitä. Voi ei ja anteeksi. Onneksi sain ahaa-elämyksen: hevonen on kipeä! Talutin sen talliin.

Varasin  ajan klinikalle. Taivutuskokeet ja kinnerten sekä takapolvien röntgenit. Tulos: Otj pieni  alkava kinnerpatti. Kortisonipiikki. 10pv kipulääkekuuri. Pari  pv  karsinalepoa. Talutusta. Sitten käyntiliikutusta. Viikon kuluttua ravityöskentely tasaisella. Viikon  päästä siitä myös laukkaa. Näillä  ohjein klinikalta

Onneksemme pitkä laidunkesä alkoi. Paljon tilaa ja vapaata liikettä!

syksyllä syötin vielä nestemäsen nivelainekuurin: hyaluronia, msm ja glukosamiinia, paljon hyviä nivelaineita. Kinnerpatti parannuttuaankin näyttäytyi aina syksyn pakkasten alkaessa jäykkyytenä, syötin kuurin joka syystalvi.

20100608_25

Vahvasti olen sitä mieltä, että ottamani shiatsu hoidot auttoivat nopeassa ja hyvässä paranemisessa. Myös ehkä kengättömyys.

Kinnerpattihevosen pitää saada kunnon alkuverryttely, pitkät alkukäynnit ennen varsinaista treeniä. Kinnerpatti parannuttuaankin tiettyyn pisteeseen vaikuttaa usein myös lanneselkään. Lanneselkää kannattaa lämmittää  ennen liikutusta esim. Bot- selänlämmittimellä tai pitää ratsastaessa lanneselällä lämmintä.

Hevosen käytöksen takana on aina joko ihminen; sitä ei ole opetettu käyttäytymään hyvin, tai se on pelästynyt jotain asiaa ja yhdistänyt sen tiettyyn tilanteeseen. Sitä on voitu kohdella huonosti. Ei ole luonnostaan huonosti käyttäytyviä hevosia. Jos kiltti hevosesi muuttuu vihaiseksi, mieti, olisiko se kipeä! Minulla oli kyseessä ensimmäinen hevonen kolmas omistusvuosi. Kannattaa luottaa omaan intuitioon, myös kuunnella muita, kokeneempia, mutta aina sieltä ehkä ei tule sitä oikeaa vastausta, valitettavasti…

Hevoshierojan kanssa jälkeenpäin jutellessa hän kertoi, että juuri ympyrällä kipeät hevoset herkimmin tulevat päälle. Näyttävät kipunsa. Eli ympyrätyöskentely on sitä kivuliainta silloin kun niitä kipuja on. Siksikin hyvä lämmittely aivan kaikille hevosille ennen niitä pikku voltteja ei mitään turhaa ole laisinkaan….

Tekijä: hevosenvuoksi

Eläinavusteinen valmentaja ja Hevosavusteinen (Mindfulness) ohjaaja Kranio-Sakraali hoitoja hevosille O.T.E-hierontaa hevosille energiahoidot ja eläinkommunikaatio