Join Up!

Tänään juoksutin irtona uutta hevostani Eetua. Eetu tuli minulle marraskuun alusta, sitä ennen se oli viisi viikkoa koulutuksessa ravurista ratsuksi, ja kävin itsekin sen luona kerran viikossa opettelemassa uusia asiota sen kanssa.
Muutos ei tietenkään tapahdu noin nopeaan, mutta se oppi perusasioita kuten ohjatukea ja pohkeenväistöä, sekä laukka-askeleet sille helpompaan suuntaan. Luultavasti vuosi menee tasapainon ja uusien lihasten kehityksessä.
En laita juoksutusvyötä enkä vedä sitä raskaaseen muotoon sivuohjilla ennenkuin sillä on tasapainoa juosta kunnolla irtona rentona tahdissa ja hyvässä tasapainossa.

Ravi olikin Eetulle helpompaan suuntaan eli vasempaan jo mukavan tahdikasta ja rentoa. Oikeaan se vielä tasapanotti päällään, mutta ei mitenkään kaula pystyssä kuitenkaan. Tahti ja rentous näkyi tässäkin suunnassa. Hyvää kehitystä. Vaikeampaan suuntaan se tarvitsee vielä treeniä.

Irtona juoksemisen  jälkeen käytiin hieman läpi LH-juttuja. Eetu osaa kunnolla kävellä rinnallani; pysähtyy kun minäkin pysädyn, ja jatkaa kun lähden kävelemään.  Nyt koitin saada sitä väistämään takajaloillaan niin, että sen etujalat pysyvät paikoillaan kävellessäni hitaasti sivuaskelin hevosen  ympäri koulutusköysi niin löysällä, ettei siihen kohdistu painetta lainkaan. Hevosen on tarkoitus seurata minua astumalla takajaloilla ristiin ja pysymällä koko ajan pää minua kohti etujalat paikoillaan.  Aluksi Eetu mielsi tämän liinassa juoksemiseksi. Kun sain sen ymmärtämään, että on tarkoitus seistä paikoillaan, pyysin sitä puhumalla väistämään takapäätään ja kosketin lautaseen.  Sen jälkeen se tajusi jutun, ja kun sain pari  hienona väistöaskelta sieltä köyden päästä, kehuin sitä ja vapautin sen.

Riisuin pois jalkasuojat ja naruriimun.  Lähdin kävelemään kentän portille päin. Hevonen tulee mukaan.. !!! Join Up, voiko se olla mahdollista. Ei – se haistelee vesiämpäriä ja heinäkasaa. Heinäkasa vei voiton, ajattelin, mutta jatkoin kävelyä kentällä. Ja se tuli kuin tulikin seuraamaan minua aivan turpa käsivarteni vieressä. Kävelin ympyrää, vaihdoin suuntaa, pysähtelin ja hevonen pysähtyi kanssani.  Kerran se jäi kuopimaan, ja ajattelin että se alkaa piehtaroimaan. Eetu kuitekin katsoi minua, ja huomasin, että toinen etusuoja oli pudonnut maahan! Se ilmoitti siitä 🙂 Taas kävelimme, mutkittelimme,  pysähtelimme… Wau, en osannut odottaa tätä ihan vielä. Mikä mahtava ilon ja hyvän olon tunne ❤ Hevonen teki sen omasta tahdostaan pyytämättä!!!

”What a feeling
Being’s believing
I can have it all
Now I’m dancing for my life
Take your passion
And make it happen
Pictures come alive
You can dance right through your life…”

Tilanne vaati tietysti porkkanoita ja vein sille ne tarhaan laitettuani varusteet tallissa paikoilleen. Myös tavallisen riimun puin päähän. Eetu tuli vastaan ja ojensi päänsä! Ei enää luimukorvia ja pakoon kävelyä tarhassa… Mikä muutos! Meistä alkaa tulla ystäviä ❤

 

WP_20141125_028[1]

Miten te olette saaneet hevosen Join Up’iin?

Lannehalvaus

Tänään opintojen puitteissa hoidin hevosta, joka oli toipumassa lannehalvauksesta. Se oli elänyt pihatossa, ja muuttanut talliin, jossa on osapäivä tarhaus. Liikkumisen puute oli sairastuttanut sen.

Mieleen muistui hevosenomistajuuden alkukuukaudet. Olin ostanut ruokinnalle herkän hevosen, joka oli tottunut syömään Peacemakeria. Black Horsen auto kävi tallilla, ja minua suostuteltiin vaihtamaan Black Horsen kaurattomaan rehuun. Näin tehtiin. Sillä seurauksella, että hevoseni  selkään ja kylkiin nousi  valkuiaispatteja, se näytti aivan kun jotain rokkoa sairastavalta. Lanneselkä veti täysin jumiin.  Sen lihaksiin oli varastoitunut liikaa glykogeeniä, joka muuttui maitohapoksi.  Kaurattomien rehujen valkuaismäärissä oli eroa, ja se oli liikaa tälle hevoselle.

Rehu vaihdettiin takaisin vanhaan välittömästi. Toipuminen silti kesti muutamia viikkoja talutteluineen. Lihasten puolesta hevonen ei toipunut nopeasti, vaikka saikin oikeaa rehua.  Luin, että sterssikin altistaa lannehalvaukselle lisää, olihan se juuri vähän aikaa sitten vaihtanut omistajaa ja tallia. Taluttelin sitä maastakäsin aluksi, selkään linimenttiä ja hieman toivuttua hierottiin. Sitten kevyttä liikutusta pienin erin lisäten.  Noin kuukasi meni laukkaamatta vain käynti-ravi työskentelyssä.

Tallinpitäjä syytti satulaa, kun ei voinut rehumuutostakaan syyksi tunnustaa. Tuli vaihdettua rungoton satula rungolliseen tässä yhteydessä. Ratsuttaja oli tyytyväinen, olihan se helpompi ratsastaa… Kyseinen satula tosin osottautui jo noin vuoden kuluttua epäsopivaksi, vaikka sen tässä yhteydessä hevoshieroja olikin sovittanut. Varmaankin selkälihakset kehittyivät hurjaa tahtia, kun hevosta alettiin suunnitelmallisesti treenata, tosin ihan harrastusmielessä.  Epäsopivuus sai aikaan toistaan hurjempia laukkapukkeja, mutta se onkin jo ihan toinen juttu…

Nyt vasta…

Pari viikkoa sitten tein Kranio-hoitoja ratsastuskeskuksessa, jonne myin ensimmäisen hevoseni.

Sen kanssa opin ottamaan huomioon monia asioita; hankositeiden rispauman etujaloissa… Neljä vuotta sitten sairastetun kinnerpatin… Ruokinnallekin se oli aika herkkä.

Kun kinnerpatin oireet alkoivat, hevonen oli vaan ep. Se oli myös hieman vihainen – kivusta, tuli kerran päälleni juoksuttaessa. Silloin en tajunnut, että ympyrällä juoksu sattuu sitä. Tulipa otettua muutamia maastakäsittely tunteja ”vepsätyyliin”, jotta saatiin opetettua kunnioitusta lisää. Oppi oli hyvä saada, mutta voi kuinka väärään aikaan.

Kevät eteni, otin hevoselleni hevosShiatsu hoitoja, se vuoltiin paljasjalkaiseksi… nämä varmaan helpottivat sen oloa hiukan, mutta mikään ei todella auttanut. Klinikalla sitten todettiin pieni kinnerpatti.

Vaiva parani hyvin siihen pisteeseen kun se voi. Hyvä nivelravinne, bot-selänlämmitin ja -kinnersuoja… auttoivat. Kuitenkin joka syystalvi hevonen oli jäykkä. Lanneselkä jumissa.
Kinnerpatin hoitoon erityisesti säännöllinen liikunta auttaa. Ei liikaa lepoa, ei edes laidunlepoa, sekin koettiin.
Syystalvi oli vakituisten hierontojen aikaa. Varustellessa bot-selänlämmitin lanneselälle, pitkät alkulämmittelyt ja puomityöskentelyä. Takajaloille töitä.

Nyt kun olen opiskellut Kranio-Sakraali kurssin perusteiden kolmannen viikonlopun lokakuun puolessa välissä, osaan todella auttaa sitä. Hoitaessa tajusin, kuinka jumissa sen SI-nivelet ovat! Se ei edes voi varata painoa sen puoleiselle takajalalle, mitä hoidin. Myös lannenikamia voi hoitaa Kraniolla, ja  kintereitä. Hieman nesteytyneet jalatkin kuivuivat kraniohoidon tuloksena.

Parempi myöhään kun ei milloinkaan löytää sopiva hoitokeino. Vaikkei hevonen enää ole minun, säilyy kavionjälki sydämessä, se on sinne syvälle juurtunut seitsemän yhteisen vuoden aikana…  Käyn ystävää katsomassa ja hoitelen silloin tällöin 108

Ajoittain keväällä meno näytti normaalilta – ajoittain oli huonompaa, kinnerpatti löytyi toukokuussa 2010.