<3

~Paratiisissa hevonen ei tiennyt vielä olevansa hevonen, se luuli harjaansa siiveksi, kun se hulmusi hänen juostessaan. Sepilvihevonen luuli olevansa taivaansininen kyljissään isot valkeat pilvet. Vettä se luuli itsekseen, kun se näki siinä oman kuvansa. Hevosen silmät katsoivat suoraan Jumalaan. Kukaan ei ollut tehnyt sille pahaa, se ei koskaan ollut kantanut ihmistä.
Se luuli päänsä kasvavan kukkia ja kantavansa pilviä kyljissään niin kuin taivas. Se puhui ihmiselle niin kuin veljelleen. Paratiisin hevonen luuli olevansa punainen, sininen, viheriä, kaikkien kukkien värinen. Se ei tiennyt että sen värit olivat määrätyt ja ettei se koskaan voisi olla sininen tai viheriä eikä punainen kuin kukka.~  

(Helvi Hämäläinen)

~Hevosen vapaus loppui siihen kun ihminen tuli sen elämään. Hevonen otettiin kiinni, valjastettiin, pantiin liekaan, suljettiin talliin, mihin se vapaana ei olisi koskaan alistunut. Villihevosen ja nykyisen hevosen välinen ero on tässä. Hevonen ei ole kesyyntynyt, se on vain menettänyt osan vapauttaan.~
(Erno Paasilinna)

~Kun ratsastamme, saamme hetken lainata vapautta.~
(Helen Thomson)

Katkelmia väitöskirjasta: ”Palvelijasta terapeutiksi” / M-L. Leinonen, 2013:
”Hevosilla on esihistoriallisessa Suomessa ollut uskonnollista merkitystä. Se oli shamaanin ja tietäjän voimahahmo. Hevosia uhrattiin, syötiin ja haudattiin omistajiensa viereen. Hautojen vierestä on löytynyt hevosen hampaita ja haudoista kuolaimia. Rautakautisten asuntojen pohjista on päätelty, että hevoset ja ihmiset asuivat saman katon alla, vaikkakin väliseinän erottamina. Sama yhteisasumisen perinne jatkui 1900-luvun alkuun asti, kun hevoset otettiin pirttiin lämmittelemään talvisin.

Suomen armeijalla oli toisen maailmansodan aikaan hevosia vielä kaikissa aselajeissa, vaikka ratsuväkien aika oli jo ohi. Tykistössä hevoset vetivät 6-8 valjakkoina tykkejä, ja huollossa hevosen mukana kulki etulinjoille ruokaa, ammuksia ja postia. Sieltä takaisin haavoittuneita ja kaatuneita.  Hevosen sotakäytöstä on saanut alkunsa myös sen urheilukäyttö. 

Hevosen maatalouskäyttö auran vetäjänä  Euroopassa mahdollistui vasta ensimmäisen vuosituhannen lopulla, kun länget ja hevosenkengät kulkeutuivat Eurooppaan Aasiasta. Suomen maataloudessa hevonen oli tärkein voimanlähde  noin sadan vuoden ajan 1800-luvulta 1950-luvulle saakka.  

Hevoselle annetut erilaiset merkitykset, kuten palvelija, kone, sankari, suorittaja ja terapeutti liittyvät sen käyttöön eri aikoina. Hevosen merkitys ystävänä läpäisi kaikki ajanjaksot ja käyttömuodot. Erityisesti urheiluhevosten kanssa tekemisissä olevilla hevoskäsitys kiteytyi hyviin perintötekijöihin ja kilpailusuorituksiin. Erilaiset mallit limittyvät toisiinsa ja ovat osin päällekkäisiä. 

Ratsastus perustuu kehojen väliseen kommunikaatioon ihmisen ja eläimen välillä. ”Balettitanssin onnistuminen” eli yhteyden löytäminen hevosen kanssa antaa ratsastajalle hienon elämyksen, josta saatu hyvän olon tunne kestää päiväkausia. 
Hevoset antavat vapauden arjesta ja irrottavat huolista.

Mainokset

vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s